Suomi on tällä hetkellä riippuvainen talouskasvusta. Kasvu saattaa kuitenkin tulevaisuudessa olla hyvin vähäistä ja epävarmaa – eikä sen irtikytkentä lisääntyvistä ympäristöhaitoista toteudu helposti. Voisiko kohtuuden periaate auttaa meitä navigoimaan kohti parempia tulevaisuuksia?
Ilmastonmuutos, luontokato ja luonnonvarojen ylikulutus haastavat ennennäkemättömällä tavalla yhteiskuntaamme uudistumaan.
Tämä tietosynteesi auttaa hyödyntämään kohtuusajattelua ja -ratkaisuja päätöksenteossa matkalla kohti sisukasta, resurssiviisasta ja oikeudenmukaista Suomea. Avaamme, mitä kohtuus tarkoittaa, mitä kohtuusratkaisut ovat ja mihin haasteisiin ne tarjoavat vastauksia. Tietosynteesi kokoaa yhteen näkökulmia, tutkimustuloksia ja selvityksiä kohtuudesta.
SISU-tutkimushankkeessa tunnistamme laajasti hyväksyttävissä olevia kohtuusratkaisuja, joiden avulla hyvinvointivaltion peruslupaukset ja kestävyysmurros voivat toteutua vaikka talous ei kasva tai kasvu on niukkaa. Kohtuusratkaisut auttavat irtautumaan haitallisista, tarpeettomista tai vanhentuneista toimintatavoista oikeudenmukaisesti, sillä ne edistävät ihmisten hyvinvointia. Kohtuusratkaisuilla voimme toteuttaa kestävyysmurroksen siten, että hyvä elämänlaatu on kaikille mahdollinen.
Kohtuudella on vankka sija suomalaisessa arvo- ja kulttuuriperinnössä. Siihen ovat vaikuttaneet erityisesti 1930–1960-luvulla lapsuuttaan ja nuoruuttaan eläneiden kokemukset sodasta ja sitä seuranneesta niukkuuden ajasta. Säännöstely ja naapuriapu olivat keskeisiä selviytymisstrategioita tilanteessa, jossa kohtuus oli pakon sanelemaa.
Kohtuuden arvoperintö jäi kuitenkin elämään osaksi arkea senkin jälkeen, kun akuutti hätä ja niukkuus väistyivät.
SISU-tutkimuksessa haastatellut pohjoiskarjalaiset 65–82-vuotiaat ihmiset kuvasivat haastatteluissa kohtuullisuutta henkilökohtaisina merkityksinä siitä, mitä he kokevat tarvitsevansa, mistä he saattaisivat päästää irti ja millaiset nautinnot ovat hyväksi. Heille kohtuullisuus on arvo, joka ohjaa elämän tasapainoa sekä kokemusta riittävyydestä ja tyytyväisyydestä.
On se kohtuullisuus itselleni myös mun elämäntarinaa, että miten sen kohtuullisuuden katsoo, että mikä on riittävää ja että mihin on tyytyväinen ja missä hellittää?” (Eläkeläinen)*
En mie osaa ostaa, kun sen tarpeellisen. Korjata ja kunnostaa, pitää huolta niistä, mitä on. Joku saattaa sanoa, että raaskithan sie tuommosen ostaa, mut kun minä en tartte. Se antaa tyytyväisyyden tunnetta.” (Eläkeläinen)*
* Oheiset haastattelulainaukset ovat Teija Makkosen ja Aleksi Neuvosen tutkimusartikkelista (2025). Haastateltavat olivat 65–82-vuotiaita, Pohjois-Karjalassa sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ryhmätoimintaan osallistuvia henkilöitä.